torstai 8. lokakuuta 2020

Todellisuuden ihmissusipeli

Tiedättekö Ihmissusi-pelin, jossa on pelinjohtaja ja hän jakaa rooleja: ihmissudet, kyläläiset,  jne.

No todellisuudessahan tämän pelin ovat kehittäneet meille poliitikot. Todellisuuden ihmissusipeliä pelataan näillä säännöillä.

Meillä on maa nimeltä Suomi. Suomessa on työpaikkoja ja on työttömiä ja on työnhakijoita ja on järjestelmiä.

Auki oleva työpaikka on julkinen työ, johon rahoitus päätetään väliajoin, paikkaa ei voida suoraan antaa työntekijälle, joka sitä on aiemmin tehnyt vaan täytyy järjestää julkinen haku ja haastattelut. Työnhakijoita on kahdenlaisia, niitä, jotka oikeasti haluavat paikan ja ovat innoissaan nähdessään työpaikkailmoituksen ja hyppivät riemusta, kun heidät kutsutaan haastatteluun ja sitten on niitä, jotka hakevat töitä sosiaalisesta pakosta, hakevat paikkoja joihin pääsy ei ole todennäköistä, mutta haluavat säilyttää työttömyysturvansa ja osallistuvat siis haastatteluun. He odottavat sitä oikeaa kutsumustyötään, jonka nähdessään hyppisivät riemusta.

Peli etenee näin:
Työnantaja kutsuu työnhakijat, myös aiemmin kyseistä työtä tehneet ryhmähaastatteluun. Aiemmin työtä tehneiden kuuluu näytellä, etteivät ole kyseissä paikassa työskenneellet aiemmin eivätkä tunne toisiaan. Myös työnanataja näyttelee, ettei tiedä kuka hakija on tehnyt tätä työtä aiemmin. Ne työnhakijat, jotka hakivat paikkaa vain koska pitää hakea, näyttelevät, että oikeasti haluavat paikan. Paikalle kutsutaan myös esimies ja mahdollisesti joitakin asiakas/yhteistyökumppanin edustajia valvomaan, että peli pelataan tasapuolisesti eikä työnantaja tai aiemmin työtä tehnyt paljasta vahingossa rooliaan ja että työnantaja ei suosi ketään. Hieman kyseenalaista on ottaa tarkkailijan rooliin "pikku tyttöjä", mutta tietyissä tilanteissa tämänkin on mahdollista.

Lopulta peli päättyy siihen, että kaikki ovat tuhlanneet aikaansa ja resurssejaan. Valituksi työhön tulevat ne, jotka ovat sitä aiemminkin tehneet vuosia. Se työnhakija, joka ei paikkaa halunnutkaan, pelasi roolinsa hyvin ja sai pitää tukensa tai pelasi sen huonosti ja omalla toiminnallaan aiheutti, ettei tullut valituksi ja menetti tukensa. Se työnhakija, joka olisi työpaikan oikeasti halunnut koki kolauksen itsetunnolleen ja lähti masentuneena kotiin. Mahdollinen "pikku tyttö" oppi pelin säännöt ja kuinka tämä yhteiskunta ihan aikuisten oikeesti toimii.

Aktiivimalli ja hakupakko varmistavat kätevästi, että peliin riittää pelaajia.

Perustulo ratkaisisi asian niin, että töitä hakisivat vain ne pelaajat, joila on motivaatio kohdallaan ja jotka oikeasti sen työn haluavat, mutta silloin tämä farssi menettäisi hyvin olleellisia rooleja. Hyvin tylsä ratkaisu, ja passivoisi työnhakijoita.

Mieluummin siis juoksusteetaan niitä "passiivisia" työttömiä pelaamaan "hauskoja seurapelejä". Voidaan myös palkata työttömien omaohjaajia, jotka varmistamistavat, että jos kutsuja seurapeleihein ei tule voi työttömän ohjata johonkin työnhakukurssille, jossa pelinsäännöt vielä kerrataan.




perjantai 7. elokuuta 2020

Miksi flunssassa ei saa mennä töihin ja miten se muka onnistuu?

Tämä blogi on ollut hiljaa pitkään, vuosia sitten kirjoitin jo aiheesta, ettei mennä minekään muita tartuttamaan, mutta aihe ei silloin koskettanut ketään. Hulluna pitivät monet. 

Normaalioloissa flunssat ei oo ketään haitanneet, joten miksi nytkään pitäisi kotiin jäädä, jos on vain lievät flunssaoireet ja jaksaa ihan hyvin? Uskomatonta sinänsä, että korona-aikaan vielä kuulen tätä ihmettelyä, mutta valitettavan totta. 

Tässäpä muutamia perusteluja, aloitetaan koronasta. Ilmeisin syy tietenkin on se, että lieväkin flunssa voi olla korona. Toinen syy on se, että koska lievä flunssa voi olla korona, kaikki lieväoireisetkin tulee testata. Samaan aikaan voimakkaasti leviävät muut infektiot ruuhkauttaa koronatestauksen ja oikeiden koronatartuntojen kiinni saaminem viivästyy. 

Mutta haittaako "normaali kausiflunssa" ketään? Jos koronatesti on nega miksi pitäisi pysyä poissa töistä, koulusta ja päiväkodista? 

Siksi, että ei ole olemassa mitään ihmisissä sisäsyntyistä kausiflunssaa joka tulee joka vuosi kaikesta huolimatta säännöllisesti syksyisin ilmojen viiletessä. Flunssa on yleensä viruksen tai harvemmin bakteerin aiheuttama. Kausittaista vaihtelua viruksien  leviämisessä kyllä on, mutta ne leviävät aina ihmisistä toisiin. Virukset käyttäytyvät erilain erilaisissa ihmisissä. Siksi, jos yksi henkilö on lievä oireinen ja jaksaa työskennellä, hän voi tarttuttaa muut joiden kanssa on tekemissä. Osalle tauti on yhtä lievä kuin hänelle, osalle vaikeampi. 

Teoriassa, jos jokapuolella ihmiset ymmärtäväisivät, että myös lievissä oireissa jäädään kotiin, virukset ei leviäisi minnekään ja terveet voivat jatkaa normaalia elämää. Käytännössä myös oireettomat tartuttavat eteenpäin, joten täysin taudittomaksi ei maailmaa saada. 

Oireettoman tartuttajat eivät kuitenkaan mitätöi oireilevien tartuttamista. Sillä on väliä jääkö työyhteisöstä pois yksi aikuinen tai päiväkotiryhmästä 1 lapsi vai jääkö peräjälkeen pois 10, kun sairastavat vakavammin. Ja loput jotka jaksaa jatkavat muiden tartuttamista kunnes infektio on kiertänyt kaikki läpi. Ja ensi vuonna uusi kierros, kun virus on ehtinyt muuntua tai liikkeellä on jokin muu virus. 

Aina on myös joku jolle kiertävä "kausiflunssa" on vakavampi. Joka joka tarvitsee lääkärin apua, sairaalahoitoa tai jopa kuolee. Yhteiskunta maksaa tämän. Työnantajat maksaa tarvittavat useat sairaslomat sen sijaan että maksaisivat yhden lieväoireisen sairasloman. 

Loogisesti ajatellen normaali systeemi on yhteiskunnalle kalliimpi kuin tiukka linja. Jollekin yksilölle kotona lievä oireisena kyhjöttäminen voi olla vaikeaa ja toiselle lapsen sairaalasängyn vieressä lattialla nukkuminen on vaikeaa. 

Infektioiden tietoinen välttö ei ole vaikeaa:

Pese kädet, älä yski päin, vältä tungosta  pysy oireilevana kotona. Riittää jo tosi pitkälle. 

Ps. Allergiat ja pitkäaikaissairaudet eivät tartu, niiden aiheuttamat oireet ovat eri asia. Samoin joillekin jää flunssan jälkeen krooninen nuha tai yskä, jolloin minusta olisi fiksua, että lääkäri arvioisi milloin tartuntavaara ohi ja oireileva voi palata muiden sekaan. 

lauantai 23. syyskuuta 2017

Viranomaiset, jotka vihaavat lasten omaishoitajia

Viime aikoina keskustelu on käynyt kuumana omaishoidosta. Omaishoitaajien aseman parantaminen on ollut kärkihanke, mutta mitenkä asiat onkaan käytännössä...?

Millainen mielikuva sinulla on omaishoitajasta? Näetkö  eläkeläisen, joka hoitaa sairasta puolisoaan tai keski-ikäisen, joka avustaa vammaista aikuista? Vai näetkö edessäsi nuoren äidin, joka työntää lastenrattaita? Tai isän, joka vie nelivuotiasta päiväkotiin?

Omaishoitajia on erilaisia ja hyvin erilaisissa tilanteissa, niin omaishoidettavan kuin hoitajankin tilanteet vaihtelevat. Mutta mitä tekevät viranomaiset: jotta omaishoitajat olisivat tasavertaisia kohdellaan heitä paperilla täysin tasapäisesti. Omaishoitolaki kuitenkin selkeästi määrittelee, että omaishoidon hoidon sitovuus ja vaativuus vaikuttavat palkkioluokkaan.

Kunnat arvioivat omaishoitoa hoidettavan fyysisen toimantakyvyn kriteereillä. Jotenkin kuvittelisin, että vanhusten omaishoidossa toimintakykymittari onkin hyvä: liikkuuko vielä itsenäisesti vai tarvitseeko tukea? Pärjääkö vielä kodissaan puolison tuella ja paljonko se vaatii hoitajalta? Mutta omaishoitoa voi olla myös sairaan lapsen hoito, jos mittarissa kysytään käveleekö itsenäisesti, käykö vessassa tai peseytyykö itse, ei pitkäaikaissairas lapsi saa siitä yhtään pistettä. Hänen omaishoidontuen tarpeensa ei tule näkyviin toimintakykymittarilla, sen sijaan pitäisi kysyä millaista hommaa omainen tekee, miten arki eroaa tavisten arjesta? Onko lapsella kohtausriski, infektioriski, lääkitys, käytöshäiriöitä...? Lasten omaishoitoa ei voi arvioida vanhusten kriteereillä.

Kunnat kiristävät omaishoidon kriteerejä nyt (kutsuvat sitä uudistamiseksi, päivittämiseksi, yhdenvertaistamiseksi ym), jotta voivat myöhemmin tarjota enemmän palveluja jäljelle jääneille omaihoitajille ja paistatella valokeilassa kehuen kuinka ovat parantaneet omaishoitajien palveluita. Kunnat yrittävät myös säädöksissään laittaa laittomia alaikärajoja omaishoidontuen saamiselle tai tehdä sopimukset määraikaisina ilman, että tiedossa on selvä päivämäärä jolloin hoidon tarve loppuu (omaishoidon lain vastaista) tai rajatapauksissa myöntää tuen kunnalle edullisemmalla tavalla.

Omaishoidontuki maksetaan suurempana, jos omaishoitaja on estynyt tekemästä päätoimitoimisesti työtä tai opiskelua. TE-keskus tarvitsee tästä selvityksen omaishoitajalta, joka ilmouttaautuu työttömäksi. Työttömyyskassan maksamaan ansiosidonnaiseen omaishoidontuki ei vaikuta, kela taitaa laskea sen tarveharkinnassa tuloksi. Mutta päävastuu on TE-keskuksella, millaisen työvoimapoliittisen lausunnon se antaa? TE-keskus on ryhtynyt "tasapuolisesti" pyytelemään hoidettavien palvelusuunnitelmaa omiin arkistoihinsa. TE-keskus käsittelee työttömän omaishoitajan tilannetta, heillä ei ole oikeutta pyytää ja arkistoida hoidettavan arkaluontoisia tietoja. (Henkilötietolaki) TE-keskus on kuitenkin ryhtynyt antamaan kieltäviä lausuntoja niille omaishoitajille, jotka kieltäytyvät toimittamasta hoidettavan tietoja. TE-keskus näkisi suoraan omaishoitajan sopimuksesta tai kunnan selvityksestä onko hoitaja estynyt tekemästä kokoaikatyötä omaishoitajuuden vuoksi. Periaatteessa pitäisi riittää omaishoitajan sana, kuten muillakin.  Olisi myös mahdollista, että TE-keskuksen työntekijät tutustuisivat oman alueensa kuntien kriteereihin, joissa yleensä selkeästi kerrotaan ne tilanteet, joissa omaishoitajalla on perusteltu syy jäädä työvoiman ulkopuolelle ja jolloin heille maksetaan siis korkeampaa tukea. On se jotenkin niin huvittavaa, itse ilmouttauduin työttömäksi kun nuorin täytti 3v. TE-keskus päätti mitään kyselemättä, että olen työvoiman ulkopuolella, sitten pyysin oikaisua asiaan niin keksivät, että työllistyn omassa työssä. Taas pyysin oikaisua, 2kk jälkeen vihdoin TE-keskuksen lausunto oli lain mukainen, mutta olin syyllistynyt toimittamaan lapseni arkaluontoiset tiedot  TE-keskukseen. En jaksanut tapella. Onhan se helppo tapa siivota työttömyystilastoja, kun heittelee ihmisiä ilman perusteita työvoiman ulkopuolelle. Ehkä tämä on riksoilmoituksen paikka - TE-keskus kiristi minulta ja monelta muulta toisen ihmisen tiedot.

Kela on 15.9 antanut ohjeen, että omaishoitajien tasavertaisuuden vuoksi kaikille omaishoitajana toimiville maksetaan äitiys- ja vanhempainpäiväraha miniminä hoidon sitovuudesta riippumatta, koska he työskentelevät äitiysvapaan aikana. (En huomannut koskiko ohjeistus myös isyyspäivärahaa). Kela perusteli tätä sillä, että omaishoidontuki on ansio, joka lasketaan työksi. Lain kohdassa, johon päätöksen perustivat, mainitaan "lukuunottamatta omassa kotitaloudessa tehtävä työ". Missä kela kuvittelee lapsen tai puolison omaishoitajan työskentelevän? Omaishoitajat vetivät herneet syvälle sieraimiim ja kela onkin nyt laittanut asian jäihin.

Kela meinasi, että omaishoitajalle ei koidu ansionmenetystä, jos jää äityisvapaalle, koska saa omaishoitontukea. Jos omaishoitaja on käynyt ennen äitiysvapaataan töissä ja saanut lisäksi omaishoidontuen sellaisten palkkioluokan mukaan, joka ei estä työssäkäyntiä niin jotenkin maalaisjärjellä se palkan menetys on ansionmenetys vaikka omaishoidontuki pysyy. Suuri osa vanhemmista haluaa varmistaa työpaikan ennen lasten hankintaa, mietitäänpä tilanne, että nainen on raskaana ja puoliso luokkaantuu auto-onnettomuudessa. Raskaana oleva ryhtyy omaishoitajaksi, mutta hoito ei estä hänen jatkamista omassa työssään. Hän jää äitiyspäivärahalle lapsen synnyttyä niin kela ilmoittaa, että äitysraha maksetaan vähimmäis määräisenä? Tai tilanne, josa lapsi vammautuu synnytyksessä, perhe hakee kunnalta apua niin kela kertoo, että nyt maksetaankin miniminä sitten, ei oo väliä, että oot tehny työtä ennen äitysvapaata. Ansioihin perustuvan päivärahan menetys omaishoitajuuden vuoksi on täysin väärin.

Itse osallistuin lakisääteiseen vapaaehtoisehtoiseen omaishoitajan terveys ja hyvinvointitarkastukseen. Terveydenhoitaja kävi kopsaamassa lapseni terveystiedot ja siirtämässä ne minun tietoihini potilasarkistossa. Kerroin hänelle, että toisen henkilön tietoja ei saa kirjata ja pyysin poistamaan kyseisest tiedot välittömästi, hän yritti selittää, että halusi kartoittaa kokonaistilanteen ja olla tarkka kirjauksiissaan. Taas piti lukea lakia ja asetuksia: Sosiaali- ja terveysministerin asetus potilasasikakirjoista ym...  Terveydenhoitajalla ei ylipäätään ollut mitään asiaa mennä lapseni tietoihin, kun hän hoiti minua. Hoidettavat tiedot ovat salassa pidettäviä niihin on oikeus vain niillä henkilöillä, jotka hoitavat häntä. Turha luulla, että menen ikinä toiste.

Jos kohtaat omaishoitajan jossain, ja hän on kuin persiiseen ammuttu karhu, niin koeta ymmärtää että jatkuva oikeuksien polkeminen alkaa riittää ja se jos poljetaan lapsen laillisia oikeuksia saa omaishoitajavanhemman kyllä ärähtämään. Omaishoitajia kohdellaan niin tylysti joka paikassa, että he ovat jo oppineet olemaan hieman varautuneita.  Sitä luulisi, että viranomaiset tuntevat omaa työtään säätelevät lait, mutta näköjään asiat vaativat muistuttelua. Olisi tässä omaishoitajana muutakin tekemistä, esimerkiksi ihan vaan se omaisen hoito.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ovatko erityislapsen terveystiedot julkisia?

Palaan taas "suosikkiaiheeseeni" eli infektioihin lapsiryhmissä. Olen tätä aihetta taas parissa paikkaa ottanut esiin ja kommentit ovat vanhoja tuttuja "jouduttais oleen aina pois" tai "kyllähän me oltais tarkempia, jos tiedettäis, että jollakin on jotakin"

Mutta, onko siis pitkäaikaissairaan lapsen vanhemmalla velvollisuus kertoa kaikille ihmisille, joiden kanssa on tekemisissä ryhmissä, että lapsellani on tämä sairaus? Oikeastaan, onko vanhemmalla edes oikeus kertoa? Saako toisen ihmisen terveystietoja kertoa muille ilman sen toisen ihmisen lupaa? Milloin lapsi itse on riittävän vanha päättämään haluaako hän kertoa? Vaikka kertominen olisi vanhemman mielestä tai ohjaajan mielestä tai toisen ryhmäläisen vanhemman mielestä järkevää saako lapsen ohjata/painostaa olemaan myös kertomisen kannalla? Pitääkö työyhteisöissä aikuisten kertoa työkavereille omat terveystietonsa?

Eikö vanhemman velvollisuus ole nimenomaan puolustaa lapsensa oikeuksia? Myös oikeutta yksityisyyteen. Viekö lapsen sairaus tai vamma häneltä tämän oikeuden? Jos kertoisin kaikille kaiken lapsistani niin se varmasti olisi itselleni helpompaa - mutta lapsellani ei olisi enää isompana mahdollisuutta valita halusiko hän kertoa. Anteeksi lapseni, olen kertonut parille naapurille kysymättä mielipidettäsi.

Tästä samasta syystä en tässä blogissa käytä lasteni nimiä enkä naamakuvia. Minä en tiedä mitä he siitä isompana ajattelisivat, blogi on minun avautumispaikkani, mutta se ei anna minulle oikeutta polkea lasteni oikeuksia. En oikeastaan ymmärrä sitä, miksi moni pitää lapsestaan ja lapsen vammoista tai sairauksista kuvallista ja nimellistä blogia. Jos lapsi pystyisi itse päättämään haluaisiko hän tietonsa julkisesti nettiin? Onkohan se edes ihan laillista?

Voivatko kerhoissa ja ryhmissä käyvät vanhemmat viedä sinne vähän kipeät lapsensa syillä, että "aina ne ovat kipeinä" tai "olisin toki tarkempi, jos tietäisin..." Onko olettamus se, että ryhmissä käy vain perusterveitä ja jos olettamuksen vastaisesti siellä käykin joku muu, niin onko jokaisen ryhmäläisen vanhemmalla oikeus tietää se? Hyväntahtoinen ajatus toki, että "suhtautuisin huomaavaisemmin, jos tietäisin", muttei se ole niin yksinkertaista.

Tänä syksynä me yhdessä viisivuotiaan kanssa päädyimme kertomaan hänen kerhoryhmäläisilleen, että miksi olemme nipoja vatsataudeista. Se on toiminut nyt aika hyvin. Silti sitä mietin, oliko viisivuotiaani oikeasti itse sitä mieltä, että haluaa minun levittelevän hänen tietojaan vai olinko minä sitä mieltä, että shokkiterapia ja suora puhe saisi muut vanhemmat ymmärtämään mitä vatsatauti meille tarkoittaa. En minä valehdellut, kun sanoin, että "joutuu herkästi sairaalahoitoon", mutta meille se sairaala ei ole enää sellainen peikko kuin ehkä jollekin perheelle on, jolle se ei kuulu osaksi elämää.

Kelan maksamaa alle 16v vammaistukea (tarkoitettu myös pitkäiaikaussairaille) saa 3,6% alle 16-vuotiaista. Pitkäaikaissairaat ovat muita useammin kotihoidossa ja siten myös useammin avoimen varhaiskasvatuksen käyttäjiä. Jokainen tietää jonkun, vähintään naapurin kummin kaiman, jolla on jokin pitkäaikaissairaus, jonkun, joka kuuluu riskiryhmään. Millä todennäköisyydellä sinun lapsesi ryhmässä ei olisi ketään lasta tai lapsella läheistä, jolla on pitkäaikainen sairaus ja jolle olisi tärkeää, ettei sairastuisi siihen samaan tautiin, jossa lapsesi oli viikonloppuna? Entä onko kerhon perusterveillä lapsilla oikeus elää mahdollisimman terveenä?


torstai 17. marraskuuta 2016

Korppi vie

Helsingin kaupungille:

Kun minä selaan älypuhelinta, niin aina ei ole kyse somesta. Tällä kapineella voi tehdä paljon muutakin. Harvinaisesti sairaan lapsen vanhempana useimmiten etsin tällä kapineella lapselle ja itselleni seuraa ja tekemistä, etsin lapsen hoitoon liittyvää tietoa tai autan vertaisia. Joskus valitettavasti on näitä hetkiä, että kapinetta täytyy käyttää turhuuksiin. Eli herneiden vetämiseen pois nenästä. Minulla on paljon muutakin tekemistä, kuin vastailla äitien älylaitteen käyttöä koskevaan syyllistämiseen. Sekin muuten pitää tehdä älypuhelimella.

Myönnän kyllä selaavani tällä someakin, usein silloin, jos vaikka mies on kotona tai lapset leikkii hetken keskenään. Enhän minä muuten olisi koko korppikampajaa nähnytkään. Äidilläkin on oikeus sosiaaliseen elämään ja kommunikointiin muiden ihmisten kanssa. Juokseviakin asioita pitää valitettavasti hoitaa, kun kotiäideillä ei ole henkilökohtaisia assistentteja ja sihteerejä.

Melkoinen mindfullness vaatimus, ettei äidin huomio saisi hetkeksikään herpaantua lapsesta. Sehän tässä se kaikkein vaikein asia onkin, että kun selkäsi käännät, vaikkapa pestäksesi hampaat, niin vaahtosammutimen kokoinen saa aikaiseksi pyörremyrskyn. Miksi älypuhelin on kamalampi asia kuin hammasharja?

http://www.xn--kotivkivalta-kcb.fi


tiistai 18. lokakuuta 2016

Koska minä olen tyttö

Joskus tuntuu siltä, että asioista tehdään tasa-arvon nimissä ihan liian vaikeita. Esimerkiksi, ei saa puhua kotiäitiydestä tai koti-isyydestä, pelkkä sukupuolta kuvaavan sanan käyttö on epätasa-arvoa. Keskustelin erään akavalaisen anssa kotiäitiydestä ja hän huomautti, että jos aiheesta edes puhutaan se tarvitsee muutosta. Minä olen kotona, minä olen nainen, minä olen kotiäiti. Ei se siitä muutu, vaikka termi olisi kotivanhempi, minä olisin silti nainen ja silti kotona.

Tai ei saa puhua tytöistä ja pojista, vaan nimillä, ja nimikin mielellään voisi olla neutraali. Kannatan kyllä nimillä puhumista, se on persoonallista, mutta sitä en allekirjoita, että biologinen sukupuoli määrittäisi millainen sinusta tulee.

Saako poika pukeuta mekkoon? Saa. Saako tyttö leikkiä leikkimiekoilla? Saa. Saako poika leikkiä poneilla? Saa. Saako tytöllä olla turkoosit verhot? Saa.

Saako tyttö pukea mekon, leikkiä poneilla ja tykätä pinkistä? Saa.
Saako poika leikkiä star warsia, pukea puvun ja leikkiä autoilla? Saa.

Ei meidän tulisi takertua siihen käytetäänkö sukupuolta kuvaavia sanoja vai ei. Kohta ei varmaan saa puhua lapsista ja aikuisista, kun se luo ikäluokkien välistä epätasa-arvoa. Ja kielletään sanat "mummo" ja "pappa", "äiti" ja "isä".

Se on oleellista, että jokainen saa olla sellainen kuin on. Se on oleellista, ettei sukupuoli määritä muuta kuin biologiaa. (Ja tässäkin on tietysti niitä, jotka eivät syntyessään ole selkeästi tyttöjä tai poikia) Muuten saa olla just sellainen kun on.

Vaikka kuitenkin halutaan häivyttää stereotypiat niin onko tulevaisuudessakin kotivanhemmuuden valitseva nainen "epätasa-arvoinen" tai teknistä työtä tekevä poika "liian perinteinen"?

Onko sukupuolten välistä tasa-arvoa se, että ihannoidaan kotiin jääviä neulovia miehiä ja teknisen työn valitsevia tyttöjä? Ei minusta. Tasa-arvoa on se, ettei välitetä mitä sukupuolta se ihminen on, jos hän itse on tyytyväinen omiin valintoihinsa.

Tavallaan toki kannatan sukupuoletonta puhetta, eipä olisi tuota tarvetta jatkuvasti mediallakaan tuoda ilmi, että kotona on naisia. Olisihan se nyt hankalaa kun pitäisi luetella nimeltä, että maija-tiina-oili-sanna-julia... - liikuntaryhmä tuonne ja, että meillä on yhteiskunnassa epätasa-arvoa kun kotona ovat ismo-jutta-raimo-kaisa-milla-hannele-susanna... ja töissä kalle-kimmo-iina-olli-tytti-petri-heikki...

Niillä sanoilla on ihan vaan tarkoitus jäsentää maailmaa, minusta on saivartelua, jollei voida yleisellä tasolla puhua tytöistä ja pojista. Yksilötasolla asia voikin sitten olla ihan toinen.



tiistai 11. lokakuuta 2016

Tiedettä vanhemmista - vai otteita keskustelupalstoilta?

Vai median klikkejä?

Se on jotenkin uskomatonta kun lasten hyvästä hoidosta vaaditaan pätevää tutkimusnäyttöä, mutta se millaista kasvatus on nykyään tutkitaan keskustelupalstoilta!

Mistä lähtien kaksplus ja vau.fi ovat kelvanneet tieteellisen tutkimuksen lähteeksi? Keskustelupalstoilla ihmiset tulkitsevat asioita kärjistetysti ja tärkeämpää saattaa olla lauserakenteen oikeellisuus kuin itse asia.  Ymmärtäisin jos tutkimuskohde olisi vaikka twitter ja nuorten tapa käyttää kieltä tai suomenkielen muutos kirjoitetussa arkikielessä, mutta että vanhemmustaidot tulkitaan keskustelupalstoilta! Kuinka monella vanhemmalla on aikaa edes roikkua keskustelupalstoilla?

Eilen juuri luin, ettei nykyajan vanhemmat ymmärrä ääneen lukemisen merkitystä. Aika raaka yleistys - jos keskustelupalstoilla on joku, joka ei ymmärrä tai tyhmäksi tekeytyvä trolli niin se ei kerro yhtään mitään siitä lukeeko valtaosa vanhemmista iltasatua vai ei. Asia toki oli tärkeä siinäkin jutussa: ääneen lukeminen kehittää lasta."Vanhemmat eivät ymmärrä kuinka tärkeästä asiasta on kyse"

Miksi tärkeät asiat pitää aina markkinoida lukijoille tyyliin "nykyajan vanhemmat ovat uusavuttomia" ? Voisiko sen vanhempien väheksynnän jättää pois, esim. tuossakin lukemisen tärkeydestä puhuvassa jutussa viittaukset vanhempien ymmärtämättömyyteen eivät ole mitenkään oleellisia vain tarkoituksenhakuisia. Olisi otsikoksi riittänyt "Lukeminen kehittää lasta" ?



Tässä vinkiksi muutamia